R.I.P. Makasiinit.
Ohessa MakasiiniManifesti vuodelta 2001 (ennen kaupunginvaltuuston äänestystä Töölönlahden katastrofi-kaavasta)
Tätä painettiin 11 000 kpl, sitä kiinnitettiin seiniin ja jaettiin kaupungilla, sillä myös evästettiin silloista valtuustoa. Tämä nettiversio oli tuolloin julkaistuna makasiinit.net -sivustolla, joka muuten löytyy nykyään pääpiirteissään tuolta...
Katso myös MakasiiniManifestin toinen puoli (flash). Tai tämä sama sivu flässinä...
Lyhytelokuva Eläköön Makasiinit (koko n. 100 megaa) on niinikään vuodelta 2001, pätkä pyöri ATV:llä (R.I.P.) ja se lähetettiin VHS-kopioina silloisille kaupunginvaltuutetuille.

TIILI EI MÄTÄNE
- yli 100 vuotta vanha rakennus, josta on vielä moneksi
- noin 1 000 000 käsinladottua punatiiltä
- tukevat ja yksinkertaiset rakenteet ovat hyvässä kunnossa
ETELÄINEN MAKASIINI, eli vanha Lähtevän tavarain asema on rakennettu 1899. Se palveli alkuperäisessä käytössään aina vuoteen 1987. Rakennus on yli 150 metriä pitkä ja Mannerheimintien puoleisessa päädyssä on aseman vanha toimisto
Eteläisen Makasiinin päädyssä on 1930-luvulla rakennetut työmiesten sosiaalitilat, aitoa tiilifunkkista.
IKKUNARIVISTÖT: Nykyisten katoksien alle piiloon jääneet ikkunarivistöt ovat komea ilmestys. Yhdessä julkisivussa ikkunoita on 96. Ne tuovat halleihin myös luonnonvalon, kunhan katokset puretaan. Samalla rakennetaan uudet kevyemmät markiisikatokset niiden alkuperäiselle paikalle, ikkunarivistöjen alapuolelle.

Pääkirjoitus

Tällä seinälehdellä, Makasiinimanifestilla, on vakava viesti: Makasiineja ei saa purkaa. Vanhat VR:n tiilimakasiinit ovat uniikin urbaani osa arvokasta Töölönlahden kulttuuritoimintojen ketjua: Kiasma, kaupunginmuseo, Finlandiatalo, Kansallismuseo, Ooppera, kasvitieteellinen puutarha, kirjailijatalo Villa Kivi, Töölönlahden taidepuutarha, Sanomatalo. Useimmat muut tämän kulttuuriketjun lenkit ovat paikkoja, joissa kävijä vastaanottaa kulttuuripalveluja perinteisessä, hieman juhlavassa ja passiivisessa muodossa. Makasiinit ovat poikkeus.

Makasiinit ovat kulttuurien Linnanmäki; ne ovat jännitteisessä vuorovaikutuksessa ympärillään olevien instituutioiden kanssa. Helsingin kulttuurikaupunkivuosikin sen jo todisti: Makasiinit ovat Töölönlahden elämänlähde, kaupunkikulttuurikeskus jo sellaisenaan. Sanomatalonkin alakertaan valuisi Makasiinien ansiosta elämää, jos Makasiinien kunnostus aloitettaisiin ihmisten vapaata liikkumista estävien aitojen purkamisesta.

Helsingin kaupunginvaltuusto päättää Töölönlahden asemakaavasta ja sen myötä Makasiinien tulevaisuudesta aivan lähiaikoina. Kaupunkilaiset ovat valtuuttaneet – viimeksi vuosi sitten – kaupunginvaltuutetut ajamaan asioitaan: nyt on valtuutettujen aika kuunnella kaupunkilaisten ääntä. Makasiineja tarvitaan, ei sellaisenaan, vaan monipuoliseksi kansalaisyhteiskunnan osaamiskeskukseksi kevyesti remontoituna.

Makasiinien kehittäminen ja hallinnointi vaatii voimavaroja, mutta turhaa kustannuspessimismiäkään ei saa lietsoa. Arkkitehtitoimisto Livadyn Oranssille tekemän kustannusarvion mukaan Makasiinien melko yksin-kertaiset korjaukset maksaisivat 2 500 markan neliöhinnalla 13 miljoonaa markkaa. Pihan uudistus ja valaistus maksaisivat alle 10 miljoonaa markkaa. Ristiriitaisten kustannusarvioiden lisäksi toisesta kiistakapulasta, valtion ja Helsingin kaupungin vuonna 1986 tekemästä maankäyttösopimuksesta, on tehty elämää suurempi este. YYA-sopimuskin purettiin.

Makasiinien hallintoa varten pitäisi pikaisesti perustaa neuvottelukunta. Hallinnoinnin mekanismeja varten on olemassa hyviksi havaittuja malleja maailmalta ja lähempääkin, esimerkiksi Kaapelitehtaalta. Euroopassa on jo vuosikymmmeniä entistetty keskustojen vanhoista teollisuusrakennuksista kulttuurikeskuksia. Kuka enää purkaisi Lontoon Covent Gardenin – saati Lasipalatsin tai Tennispalatsin?

Tällä seinälehdellä on vakavan viestin lisäksi myös iloinen viesti: katso, mihin Makasiineista on. Seinälehti on kartta Makasiinien tulevaisuuteen. Ota se mukaasi ja mene paikan päälle. Lehteen on vapaaehtoisvoimin koottu keskustelua, mielipiteitä, visioita, toiveita ja tutkimuksia Makasiineista. Me olemme vakuuttuneita, että Makasiinien puolesta kannattaa pitää ääntä. Makasiinit ovat urbaanin kulttuurin risteysasema!



Makasiineilla elokuussa 2001

Seinälehden tekijät


PS. Seinälehden toimitus ei vastusta musiikkitaloa sinänsä, mutta sen sijoituspaikka asemakaavaehdotuksessa on mielestämme väärä.






Lumilautailukisat vuonna 2000.

Ihmismuuri, mielenosoitus Makasiinien puolesta, keräsi paikalle 7 000 – 8 000 kaupunkilaista 17. syyskuuta 2000.
Nimensä kansalaisadressiin on kirjoittanut jo pitkälti yli 30 000 henkilöä.

Ruuhkaa lähtevän tavaran vastaanottolaiturilla vuonna 1928 [kuva Helsingin kaupunginmuseo]



Toista sataa vuotta vanhat Makasiinit ovat ainoa muistuma Mannerheimin-tien varren kaupunkinäkymää hallinneesta liikenne- ja tuotantoympäristöstä. Rakennuksina Makasiinit ovat yhä ilmaisuvoimaisia. Valtion rautateiden arkkitehti Bruno F. Granholmin suunnittelemat Makasiinit olivat jo omana aikanaan poikkeuksellisen edustavia rautatierakennuksia. Julkisivut ovat ajalleen tunnusomaista tiiliarkkitehtuuria, jolle löytyy rinnastuksia muun muassa teollisuus- ja sotilasarkkitehtuurista. Helsingin Makasiinien kaltaisia tiilimakasiineja rakennettiin vain Viipuriin. Rakennusten funktiota ei erityisesti korostettu niiden arkkitehtuurissa, mutta niiden käyttö ja merkitys ovat muutenkin luettavissa.

Yli satavuotiaat Makasiinit rakennettiin vuosina 1898 – 1899 Helsingin ja koko Suomen kasvavan tavaraliikenteen hoitamiseksi. Makasiinit on rakennettu vanhan meren-poh-jan päälle täyttömaalle, kuten koko rautatieaseman ympäristökin.

Aikanaan Makasiinien sisäpihalta lähtivät raiteet Suomeen ja Venäjälle, ja niiden kautta Helsinkiin saapui polttopuuta, kulutustavaraa sekä rakennus- ja elintarvikkeita. Makasiinien sivustoilta aluksi hevoskärryt ja myöhemmin autot pitivät yllä yhteyttä kaupunkiin päin. Tavaramakasiinit hyödyttivät huomattavasti kantakaupungin kauppaa ja teollisuutta; Makasiinien rakentamisen aikaan Helsingissä asui alle 100 000 ihmistä.

Sotien jälkeinen kehitys kuihdutti Töölönlahden eteläpuolisen, tiiviisti rakennetun rautatiealueen. Kun kaupunki kasvoi, ratapiha jäi puristuksiin. Lisätilaa olisi tarvittu kuumeisesti, sillä matkustajaliikenne kasvoi kohisten. Makasiinit jäivät tyhjilleen, kun rahti-liikenteen toiminnot siirtyivät Pasilaan 1980-luvun lopulla.

Tiilirakennuksien uusi kulttuurikeskeinen elämä alkoi 1980-luvun lopulla. VR on vuokrannut vuodesta 1987 alkaen tiloja erilaisille pienyrittäjille. 1990-luvun Makasiinit toimivat vilkkaana keskuksena kaupunkilaisille; kävelyetäisyydellä asuu noin 100 000 ihmistä. Makasiinien lämpimissä tiloissa on toiminut kymmeniä yrityksiä ja niissä on järjestetty satoja kulttuuritapahtumia, jotka ovat puhaltaneet elävän henkäyksen Helsingin keskustaan.

Lähteet:
www.makasiinit.net
Helsingin kaupunginmuseon ja Museoviraston lausunnot Töölönlahden asemakaavan muutosehdotuksesta

Joulukuussa 2000 Arkkitehtitoimisto Livady teki Oranssin pyynnöstä tutkielman Makasiinien käytöstä ja kunnostamisesta. Tutkielman tarve kertoo Helsingin kaupunkisuunnittelun suhtautumisesta Makasiineihin.

– Makasiinit ovat synapsi ja siivilä, virtojen tila. Vaikka keskustelua on käyty yli kymmenen vuotta, kaupunki ei ole tehnyt Makasiineista edes kuntoarviota. Makasiinit on leimattu arvottomiksi ja lähes mahdottomiksi kunnostaa. Luulo ei kuitenkaan ole tässäkään asiassa tiedon väärti, kirjoittaa arkkitehti Panu Lehtovuori.

Makasiinien arvot

Makasiinit ovat yksi Helsingin suosituimmista tapahtumapaikoista. Tämä ei ole ihme, sillä tiloiltaan ne sopivat monipuoliseen tapahtumakäyttöön erinomaisesti. Leveä piha, laiturit ja kymmenien ovien kautta ulos avautuvat hallit mukautuvat hyvin monenlaisiin tilanteisiin. Raffissa tilassa ei tarvitse ujostella tai hienostella.

Makasiinien suosioon vaikuttaa erityisesti se, että Makasiinien tunnelma on aivan erilainen kuin ympärillä kohoavan uuden uljaan, mutta hieman kylmän Helsingin. Makasiineilla urbaanin olemisen koodisto ei ole selvä, mikä antaa mahdollisuuden oma-aloitteisuuteen ja kokeiluihin. Paikka on ainutlaatuinen – ja jokainen valmiiksi rakennettu keskustatontti lisää sen erityisyyttä.

Makasiinit ovat rakennushistoriallisesti arvokkaita, vaikka toisinkin on Töölönlahden ympärillä vellovassa keskustelussa epäilty. Satamaradan kuilun ohella ne ovat dokumentti teollisen Helsingin tuotantovirroista. Rakennusten muodon on määrännyt tavoite liikuttaa mahdollisimman paljon tavaraa niiden läpi mahdollisimman lyhyttä reittiä. Makasiinit ovat synapsi ja siivilä, virtojen tila. Merikaapelihalliin vertautuvat, yli 100 metriä pitkät Makasiinihallit ovat Helsingin komeimpia sisätiloja.

Makasiineilla vanha ja uusi, teollinen ja jälkiteollinen, limittyvät harvinaisen luontevasti. Rakennukset sopivat suurten ihmisjoukkojen ja tapahtumien käyttöön juuri siksi, että ne on tehty suurten tavaravirtojen käsittelyä varten. Nyt virtaavat ihmiset ja ideat tavaroiden sijaan. Makasiineilla vanhalle tilalle ei tarvitse väkisin keksiä uutta käyttöä. Oleellista on ymmärtää, että muoto ja sisältö ovat erottamattomat: Makasiinit ja niiden kulttuurin voi säilyttää vain kokonaisuutena.



Keskustelussa Makasiinien kohtalosta – Makasiinikonfliktissa – on kyse muustakin kuin tiilirakennusten kohtalosta. Kaupungeilla on visuaalinen muisti, jonka merkitystä ei saa aliarvioida. Laajasta tuhosta huolimatta pala Ruotsin aikaa elää yhä Helsingissä, vaikka Suomenlinnaa ei jostain syystä lasketa osaksi kaupunkia. Venäjän ajan rakennusmuistomerkkejä taas on jäljellä useampia: Senaatintoria ympäröivät korttelit, Uspenskin katedraali. Mutta kaikki arkkitehtuuriltaan vähempiarvoisiksi leimatut rakennukset on systemaattisesti tuhottu.

Vaikka Kaapelitehdas ei ole mikään järin vanha rakennuskompleksi, sen kohtalo heijastelee tiettyä teollista aikakautta: Kaapelitehdas kuuluukin niihin kaupunkikuvallisiin muistoihin, jotka olisi haluttu raivata tieltä. 1980-luvun lopulla tehtyjen laskelmien mukaan kiinteistön täysremonttiin olisi tarvittu 300 miljoonaa silloista markkaa. Laskelmien mukaan rakennusten runkorakenne olisi pitänyt purkaa. Kun itse olin muiden mukana virittelemässä Kaapelitehtaasta kulttuurikeskusta, perustettiin kaupungin omistama yhtiö ja päädyttiin rakenteiden silpomisen sijasta rakennuksen entisöintiin. Tähän mennessä entisöinti on maksanut 60 miljoonaa markkaa, ja kuluja voi olla vielä nelisenkymmentä miljoonaa lisää, mutta alkuperäinen 300 miljoonan kustannusarvio alittuu joka tapauksessa selvästi.

Makasiinien kunnostuslaskelmissa käytetään nyt samaa propagoivaa ylilyöntitaktiikkaa kuin Kaapelitehtaalla. Kustannuksia liioittelemalla annetaan vaikutelma, että Makasiinien pelastaminen on talou-dellinen mahdottomuus.

Finlandia-talo lähtöruutuna Töölönlahden alueelle halutaan luoda korkeakulttuurin getto, monumentaalinen ja kuollut kivikaupunki. Miksi sanon kuollut? Siksi, ettei haluta ymmärtää elävän kaupunkimiljöön rakentuvan erilaisten aktiviteettien välisestä vuorovaikutuksesta. Ei hyväksytä, että elävään kaupunkikuvaan kuuluvat asuminen – alueelle ei rakenneta asuintaloja – kaupallinen toiminta sekä kulttuurin vapaavyöhykkeet. Tämän väärinymmärtämisen vuoksi kaupunkisuunnittelua ohjataan nyt niin, että musiikkitalon rakentaminen edellyttäisi Makasiinimiljöön täydellistä tuhoa. Näin syntyy käsitys pakon sanelemasta välttämättömyydestä, vaihtoehdottomasta todellisuudesta.

Vain se perusteluna, ettei kellään kerta kaikkiaan ole varaa vaihtoehtoihin, visuaalista ympäristöä puretaan pala palalta; eduskuntatalon lisärakennus on oiva esimerkki tästä toimintatavasta. Puolustuspuheissa sanotaan, että vanhat eurooppalaiset kaupungit toimivat aivan samoin. Ero on kuitenkin selvä: Pariisista tai Brysselistä löytyy tuhosta huolimatta monia säilytettyjä miljöitä, kun taas Helsingissä ne ovat vähissä – ja pian ilmeisesti aivan lopussa.

Makasiinikonflikti juontaa ehkä juurensa Aallon suurellisesta keskustasuunnitelmasta, jota minäkin kerran vahingossa ylistin ja jonka monumentaalisuuden oli määrä kuvastaa suursuomalaista tasavaltaa. Olen saanut varsin vaikutusvaltaiselta taholta kuulla, ettei kenenkään pitäisi sekaantua Makasiineista käytävään keskusteluun, sillä joka tapauksessa Makasiinien kohtalo on jo ennalta sovittu. Kaupungintalossa tiedettäneen siis parhaiten? Siihen minä en usko.

Jörn Donner

Originaltexten hittar du på www.makasiinit.net/donner
Kunnostuksen suuntaviivat

Makasiinien kunnostus on olemassa olevien piirteiden ja ominaisuuksien esiin ottamista ja jalostamista. Makasiinit on mahdollista nostaa osaksi Helsingin “uutta keskustaa” vähinkin keinoin – jos niin halutaan. Makasiinihallien tukevat, yksinkertaiset rakenteet ovat valtaosin hyvässä kunnossa, ja nykyisen kaltaisen käytön edellytyksiä voidaan parantaa kevyellä korjauksella. Suunnittelun tavoitteet ovat toisaalta avoimuus ja saavutettavuus, toisaalta korjausten taloudellisuus.

Avoimuus, saavutettavuus. Arkkitehtitoimisto Livadyn tekemässä suunnitelmassa ehdotetaan, että Makasiinien ympäriltä poistetaan turhat aidat, muurit ja korkeuserot – näin palautetaan alkuperäinen tilanne Makasiinien siivilämäisestä liittymisestä ympäristöön. Rakennusten ulkosivuilla maa nostetaan loivasti laituritasolle. Pihan puolella laiturien ja pihan korkeusero säilyy, mutta reuna muutetaan kaiteettomiksi istumaportaiksi. Samalla laitureita levennetään ja jatketaan kohti Töölönlahdenkatua. Mannerheimintien ja Makasiinien välialueesta muodostetaan yhtenäinen, vapaa pinta, ja Makasiinisiipien välinen laituri poistetaan. Tällä hetkellä julkisivuja peittävät ja hallien valonsaannin tyrehdyttävät laiturikatokset puretaan, ja tilalle tehdään keveät markiisikatokset, jotka mahdollistavat Makasiinien pukemisen eri tilanteissa tai vuodenaikoina. Myös valaistus uusitaan. Perusajatuksena on saada Makasiinit esiin.

Keveys, luontevuus, taloudellisuus. Keskeinen ajatus Makasiinien kunnostussuunnitelmassa on mahdollisimman erityyppisten käyttötilanteiden huomioiminen. Sisätilat, piha ja sen jatkeet ovat yhtä, monimuotoista tapahtuma-aluetta. Liukuovet on syytä korjata niin, että niitä on helppo käyttää. Sisäpihan avoin ja raaka luonne säilytetään. Uutena elementtinä Makasiineille tuodaan liikkuvat sillat, joilla tilaa voi muokata helposti. Makasiinihallit lämpöeristetään lievästi, ikkunat ja ovet uudistetaan, jolloin syntyy puolilämmin tila. Korjaus on edullinen, eikä siitä aiheudu esteettisiä tai kosteusteknisiä ongelmia. Molempien siipien päissä on kiinteämmät,lämmitetyt tilat, kuten nykyisinkin, vain WC-tiloja lisätään. Tarpeellinen tekniikka, etenkin sähkövedot, uusitaan. 		Kaupunkitila. Makasiinien säilyttäminen antaa hyvän lähtökohdan koko Töölönlahden suunnittelulle. Makasiinit ovat toimiva ja merkityksellinen paikka. Niiden säilyttäminen antaa mahdollisuuden harkita uudelleen koko Töölönlahden suurmaiseman – Töölön, Kallion ja keskustan yhdistävän kraaterin – tulevaisuutta. Kymmenine ovineen Makasiinihallit ovat paremminkin katoksia kuin rakennus. Ne voisivat toimia alkuna uudelle, intensiiviselle julkisten toimintojen vyöhykkeelle. Makasiinit ovat luonteva keskus Töölönlahden puiston monille tapahtumille.

Kustannukset. Useiden vastaavien hankkeiden kokemusten pohjalta olemme arvioineet, että arkkitehtitoimisto Livadyn luonnostelemien korjausten kustannukset olisivat noin 20 miljoonaa markkaa. Tästä Makasiinihallien osuus on noin 13 miljoonaa ja pihan viemäröinnin, valaistuksen ja siltara-kenteiden osuus ratkaisuista riippuen enintään 10 miljoonaa markkaa (ks. tarkemmin www.livady.com). Arviot moninkertaisista kustannuksista perustuvat Makasiinien muuttamiseen kokonaan uuteen käyttöön, mikä tarkoittaa kaikkien uudisrakennuksen piirteiden ja järjestelmien rakentamista vanhoihin kuoriin. Makasiinien kohdalla tämä filosofia on turha ja vahingollinen.

Makasiinit on kaupunki-ilmiö, jota kannattaa hyödyntää ja ylläpitää. Kiista Makasiineista on ilmaus helsinkiläisten kiintymyksestä kaupunkiaan kohtaan. Toisin kuin virallinen suunnittelu haluaa väittää, Makasiinien purkaminen ei ole itsestään selvää eikä niiden kunnostaminen vaikeaa tai kallista. Miksi hävittää olemassaolevaa hyvää?

Panu Lehtovuori
Arkkitehti, SAFA



Yhtenäistyvä globaali kulttuuri on kaupunkilaistuvaa: kaikki todellinen näyttää tapahtuvan kaupungeissa. Elämä muualla vaikuttaa valjummalta ja vähän toisarvoiselta. Kaupunkikulttuuri ei silti synny itsestään. Voimakkaasti kasvavat metropolit kuten Helsinki joutuvat jatkuvasti tasapainottelemaan monien vaikeiden ongelmien kanssa. Asuntopula pahenee ja hinnat nousevat. Viheralueet kutistuvat rakentamisen tieltä. Kasvava ihmismäärä tarkoittaa yleensä myös tihentyviä ruuhkia ja pahenevia sosiaalisia ongelmia. Globaalisti elämä kaupungeissa kuormittaa yhä enenevässä määrin planeettamme ekologista tasapainoa.

Tarve omintakeisille vahvuuksille

Kaikkien toimijoiden tavoitteena on viime kädessä kaiketi tehdä kaupungista hyvä paikka asua ja elää. Lähestymistapoja on kuitenkin monenlaisia. Siksi erilaiset ihmiset painottavat erilaisia, toisilleen joskus vastakkaisiakin keinoja tämän yleisen päämäärän toteuttamiseksi. Yksi haluaa houkutella paikalle suuryrityksiä, toinen kosiskella kulttuurielämää, kolmas ajaa edullisia peruspalveluita. Hankausta syntyy, kun aletaan jakaa rajallisia raha- ja maaresursseja. Mihin pitää panostaa ensin, mikä luo parhaiten edellytyksiä muiden tavoitteiden toteuttamiselle? Tässä kohtaa näkemykset hyvästä kaupungista ja elämästä erkanevat. Yleensä lopputuloksena ei kuitenkaan ole loputonta kiistaa, vaan periaatteet hautautuvat käytännön ratkaisujen ja päätöksenteon alle. Parhaat ihanteet eivät katoa taustalta minnekään, mutta kompromisseihin perustuva toteutus on pahimmillaan sellainen, ettei se miellytä oikein ketään. 'Realiteettien tulevaisuus' on tasapaksu ja tylsä. Kenenkään utopia ei toteudu, sillä puolikas utopia ei ole enää utopia laisinkaan.

Kaikissa kaupungeissa ei välttämättä tuoteta samoilla tavoilla hyvää elämää kaupunkilaisille eikä sama kaupunki ole jokaiselle paras mahdollinen paikka elää. Kaikki eurooppalaiset kaupungit eivät voi olla kuin Lontoo tai Rooma, eivät myöskään kuin Oulu tai Zürich. Menestyksen avaimet voivat olla erilaiset, mutta joidenkin menestys on kestävämpää kuin toisten. Varmasti menestyksekkäitä ovat kaupungit, jotka pystyvät kehittämään omintakeisia vahvuuksia, käymään näistä päämääristä laadukasta kansalaiskeskustelua ja vielä saamaan kaupunkilaiset sitoutumaan hyvien päämäärien toteuttamiseen. Näiden keskusten henkeä luonnehtii aktiivisuus, avoimuus, innokkuus ja sivistys, joihin samalla liittyy aimo annos kriittisyyttä. Tällaisten kaupunkien syntymiseen on pohjoismaisissa kansalaisyhteiskunnissa ollut mitä parhaat edellytykset, mutta tulevaisuuden globalisoituvassa ja alakulttuurisoituvassa maailmassa myös muualla on entistä suurempi joukko ihmisiä, jotka hakevat juuri tätä ilmapiiriä elinympäristöltään.

Kansalaisyhteiskunnan osaamiskeskus

Millaisia sitten ovat ne toimet, joilla urbaaneja menestystarinoita synnytetään? Ensinnäkin tarvitaan elävä ja monimuotoinen keskusta, jossa erilaiset kaupunkilaisryhmät osaavat ja saavat viettää aikaa.
Tämän lisäksi olisi hyvä olla myös pienempiä sivukeskustoja, joissa ei ainoastaan nukuta ja katsota televisiota vaan joihin asukkaiden elämä todella tarttuu. Tähän tarttumiseen tarvitaan niin ydinkeskustassa kuin muuallakin oikeasti eläviä ja elettyjä paikkoja, jotka kaupunkilaiset kokevat omikseen. Näiden paikkojen tunnistaminen ja vaaliminen on suunnittelijoiden ja päätöksentekijöiden yksi tärkeimmistä tehtävistä,


Tapahtumajärjestäjälle Makasiinit tarjoavat ainutlaatuisen toimintaympäristön. Aluekokonaisuuden helmi on hieno sisäpiha-alue, jossa pienempikin tapahtuma saa suuren ulkoilmajuhlan tunnun. Samanaikaisesti sisällä rakennuksissa voi järjestää kiinteitä klubeja. Makasiinien ulko- ja sisätilojen yhdistelmä tarjoaa tapahtumien tekijälle loputtomat mahdollisuudet rakentaa asiakkailleen viihtyisiä tapahtumia, joissa monimuotoisuus on suuren festivaalin tasoa. Myös tapahtumien palvelutaso saadaan korkeatasoiseksi. Suomalaisissa kesäjuhlissa katettu tila on aina tarpeellinen suoja sateelta. Makasiineilla tällaista tilaa on puolet koko alueesta.

Makasiinien keskeinen sijainti eduskuntataloa vastapäätä on kaikissa järjestämissäni tapahtumissa herättänyt kauhunsekaista kunnioitusta varsinkin ulkomaisissa esiintyjissä: "So I'm allowed to play against the House of Parliament? Cool!". Myös asiakkaille Makasiinien suurimmat tapahtumat luovat erikoisuuden illuusion – juhla keskellä kaupunkia mutta keskellä ei mitään.

Rahakin ratkaisee: Makasiinit mahdollistavat tapahtumia myös taloudellisesti. Tapahtumien järjestäminen alueelle, jossa aitaa, katteita, torneja ja korokkeita ei juurikaan tarvita, on edullista. Samoin lupakäytäntö alueella on varsin yksinkertainen. Aloittelijankin on helppo rakentaa juhlansa alueelle, jonka poliisi, meluviranomaiset ja pelastuslaitos ovat moneen kertaan tutkineet ja toimivaksi todenneet.

Tarpeeksi puolueettomasti johdettu Makasiinialue palvelee tapahtumatuottajia tasa-puolisesti ja hyvin. Mikäli jatkumo ja toimijakentän keskinäiset pelisäännöt saadaan toimiviksi, uskon, että alue täyttyy toiminnasta ilman sen suurempia ponnisteluja.

Stuba Nikula
Tuotantopäällikkö Elmu-yhtiö Oy

Stuba Nikulan toteuttamat tapahtumat Makasiineilla: Tuska Open Air Metal Festival vuosina 1999 ja 2000; Can you festival? 2001 elo-syyskuun vaihteessa; mukana lukuisissa muissa tapahtumissa, joiden pääasiallinen vetovastuu on ollut muilla järjestäjillä

 

 

 

sillä uuden synnyttäminen on vanhan ylläpitämistä ja jalostamista huomattavasti epävarmempaa ja vaikeampaa. Helsingissä on yksi tällainen paikka, johon elämä tarttuu: VR:n Makasiinit. Juuri tämän paikan kautta on moni helsinkiläinen löytänyt paikkansa kaupungin keskustassa, nähnyt pilkahduksia kaupungin tulevaisuudesta, käynyt siitä keskusteluja ja synnyttänyt toimintaa yhdessä muiden kaupunkilaisten kanssa. Tällaisia paikkoja tarvitaan: Makasiinit ovat eräänlainen kansalaisyhteiskunnan urbaani osaamiskeskus.

Aleksi Neuvonen
Kaupunkikoordinaattori
Dodo ry




100-muotoilunäyttely kesällä 2000. Komeilla halleilla on mittaa reilut 100 metriä. Samaan yksinkertaiseen tyyliin on rakennettu Vanha Kauppahalli. Hallien pitkät seinät kannattavat niitattuja rautaisia kattotuoleja (Peiner Walzwerk 1897), jotka kurkottavat 11,1 metrin jännevälin yli.
Korjausehdotuksen mukainen leikkaus Eteläisestä Makasiinista. Sanomatalon puolella maa nostetaan loivasti laituritasolle. Sisäpihan puolella laituri on 7 metrin levyinen.
Makasiinit ja niiden väliin jäävä piha muodostavat ainutlaatuisen kaupunkikuvallisen kokonaisuuden.
Julkisten toimintojen vyöhyke: Makasiinit ovat vaarallisella paikalla. Ne ovat ilmeisesti liian lä-hel-lä päättäjiä, niin kansanedustajia kuin mediaakin. Makasiinit ovat keskellä kaikkea. Valtiovaltaa ja edustuksellista demokratiaa symboloiva pönäkkä eduskuntatalo tarvitsee eteensä Makasiinit muistuttamaan kansalaislähtöisestä toiminnasta. Sanomatalon lasiseinien takaa kolmas valtiovalta, media, joutuu pakostakin näkemään paitsi eduskuntatalon, myös Makasiinit, kansalaisyhteiskunnan osaamiskeskuksen – tarpeellinen muistutus sekin.

Kunnostettuna Makasiinit tuovat alueelle runsaasti uutta elämää: kaikki hyötyvät. Sanomatalon alakerta nyt usein autiona “modernina kaupunkitilana” hyötyy mahdollisimman vireän vyöhykkeen muodostumisesta lähelleen; kunnostettuna Makasiinit tuovat runsaasti uutta elämää Sanomatalon liiketiloihin. Nykytaiteenmuseo Kiasma on onnistunut yhtälö jo itsessään, mutta sekin hyötyy koko alueen elävöitymisestä. Makasiineilla nykytaide voi levittäytyä laajemmalle alueelle inspiroiden Kiasmankin taiteilijoita.



Makasiineilla järjestetyt lukuisat tapahtumat ja tapahtumien suosio puhuvat puolestaan, kirjoittavat tutkijat ja sosiologit Rikhard Manninen, Pasi Mäenpää ja Sampo Villanen.

Makasiineilla piilee valtavasti kulttuurista pääomaa: ne kanavoivat ja vaalivat kaupungissa orastavaa luovuutta. Luovuus on mahdollista silloin, kun ihmiset ja sopiva paikka löytävät toisensa kunnioittaen paikan erityisluonnetta. Juuri niin on käynyt makasiineilla: Helsingin ydinkeskustaan on muodostunut areena, joka kokoaa yhteen erilaisia ihmisiä ja synnyttää uutta kaupunkikulttuuria. Moni taidefestivaali, karnevaali, jazz-, funk-, heavy- tai konemusiikkikonsertti olisi todennäköisesti jäänyt toteutumatta ilman Makasiineilta niille löytynyttä tilaa.

Makasiinien vahvuus on Makasiineilla järjestetyssä toiminnassa. Kun Makasiineilla järjestetty toiminta on viime vuosina lisääntynyt, on alueen luonne ja merkitys muuttunut suuresti.

Kauppaa ja kanssakäymistä

Makasiinit ovat kaupunkilaisille paitsi kulttuurin ja viihtymisen, myös kaupankäynnin ja kanssakäymisen paikka. Makasiinien markkinapaikka ei kuitenkaan ole mikään perinteinen kauppakeskus tai tavaratalo. Kirpputoriostosten teko on paitsi kaupankäyntiä, myös monelle tärkeä tapa luoda uusia kontakteja ja viettää aikaa esimerkiksi sunnuntaisin.

Kuluttamisen erityislaatu ja keskeinen paikka nousevat Makasiineilla tärkeään asemaan. Kirpputorilla kiertely on merkityksellistä esimerkiksi katutrendien haistelijoille, keräilyharrastajille, turisteille, yksinäisille ihmisille tai etnisille vähemmistöille.

Makasiinien alueesta onkin viime vuosikymmenen aikana muodostunut yhteistä kaupunkilaistoria symboloiva alue, jonka kaupunkilaiset ovat suunnittelematta ottaneet haltuunsa. Makasiinit ovat kiinteä osa Helsingin elävää kaupunkikeskustaa, ja niiden edustamat toiminnot ovat saaneet yhä enemmän myös kansainvälisiä ulottuvuuksia: Makasiinit ovat suosittu turistikohde niin muualta Suomesta saapuville kuin ulkomaalaisillekin.

Uusfunkkista

Makasiinien voidaan kaiken kymmenen viime vuoden aikana nähdyn ja koetun perusteella väittää olevan uusfunktionaalinen paikka kaupungissa. Historiallisille rakennuksille ja niiden rajaamalle alueelle on vaivihkaa, kuin itsestään, muodostunut funktio, joka on mielestämme kaupungin elinvoimaisuuden kannalta harvinaisen tärkeä. Siksi tuntuu suorastaan älyttömältä purkaa kaupungista rakennukset, joilla on monessa suhteessa näin suuri potentiaali.

Mikäli Makasiinit kuitenkin purettaisiin, se johtaisi väistämättä helsinkiläisen kaupunkielämän köyhtymiseen. Elävöitynyt kaupunkikulttuuri saisi tainnuttavan iskun.

Makasiinit edustavat ihmisille uudenlaista kaupungissa olemisen tapaa, joka heijastelee koko Helsingissä tapahtunutta kaupunkikulttuurista murrosta. Kaupunkiin on syntynyt kasvava kaupunkia uudella tavalla käyttävien joukko.

Kaupungissa oleminen ei jakaudu enää vain työhön, asumiseen ja vapaaaikaan. Juuri toiminnallisuus kuluttamisena ja kaupungilla viihtymisenä on kaupungin uudenlaista haltuunottamista.

Se, että kaupungissa säilyy historiallisia rakennuksia, tekee mahdolliseksi sen, että ihmiset voivat verrata omia kokemuksiaan aiempien sukupolvien kokemuksiin. Monikerroksinen kaupunkirakenne kuvaa sitä, miten sivilisaatio on rakentunut. Kaupunki, jolta puuttuu vanhojen rakennusten avulla identifioitava menneisyys, on kuin mies ilman muistia.

Kaupunkilaisten omat lähtökohdat

Makasiineilla sijainneessa Töölönlahden infokeskuksessa kerättiin vuosina 1998 – 2000 kaupunkilaisilta kansalaispalautetta Töölönlahden käytöstä ja suunnittelusta. Kaupunkisuunnitteluviraston saama palaute kertoo, että osa kaupunkilaisista on sosiaalistunut ja oppinut elämään kaupungissa uudella tavalla.

Monen kaupunkilaisen on helppo hyväksyä alueelle itsestään ja spontaanisti syntynyt, usein yksilölähtöinen toiminta. Makasiineilla viime syksynä järjestetty mielenosoitus heijastelee asiaan liittyviä voimakkaita tunteita ja sitä, että Makasiinit ovat etenkin nuorille kaupunkilaisille sukupolville erittäin tärkeä kanssakäymisen areena.

Makasiinikysymyksessä on kyse uudenlaisen kaupunkikulttuurin kautta myös kaupunkisuunnitteluun ja arkkitehtuuriin heijastuvasta paineesta. On vaikea kuvitella, että musiikkitalon moderni arkkitehtuuri voisi tässä suhteessa koskaan saavuttaa saman kuin Makasiinit.

Musiikkitalo liitetään vahvasti perinteiseen funktionaalisuuteen, jossa toiminnot ovat valmiiksi suunniteltuja, eivät kaupunkilaisten omista lähtökohdista syntyneitä. Monen onkin vaikea ymmärtää, miksi uuden musiikkitalon rakentamisen pitäisi johtaa jo olemassa olevan purkamiseen – varsinkin, kun he pitävät Makasiinien nykyistä käyttöä mielekkäänä ja tarpeellisena. Makasiinien purkaminen olisi harvinaisen ikävä teko myös jälkipolvia kohtaan.

Rikhard Manninen
tutkija, Teknillinen korkeakoulu, yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus

Pasi Mäenpää
assistentti, Helsingin yliopisto, sosiologian laitos

Sampo Villanen
valt. yo,
erikoisala kaupunkitutkimus, Helsingin yliopisto, sosiologian laitos